Kirjoitetaan aluksi ilmanvastuksen aiheuttama voima muodossa (v kappaleen vauhti)
jossa esiintyvä verrannollisuuskerroin voidaan kirjoittaa edelleen
Tässä esiintyvä kerroin cw on kappaleen muotokerroin (tässä yhteydessä kappale on useimmin pallomainen, jolloin cw = 0,15 ... 0,2), A on kappaleen poikkipinta-ala ja ρ väliaineen (ilman) tiheys. Lisäksi laskuissa käytetään kerrointa, jossa kappaleen massa on huomioitu:
yksikkönä on SI-yksiköissä 1/m. Näillä merkinnöillä voidaan kappaleen liikeyhtälö kirjoittaa komponenteittain muodossa
Yhtälö 1 |
Alkuehdot 1 |
Joissain tästä aiheesta kirjoitetuissa teksteissä tässä kohdin nostetaan kädet pystyyn ja siirrytään numeerisen ratkaisun tekemiseen, mutta minusta tuntuu, että silloin jäävät hauskimmat ja mielenkiintoisimmat seikat huomaamatta.
Sijoitetaan yhtälöön 1
Sijoitus 1 |
Alkuehdot 2 |
Kun nyt tehdään sijoitus ja lasketaan, miten liikeyhtälöt muuntuvat, tuloksena on
Yhtälö 2 |
Muodostetaan siis yhtälö u:lle:
- Derivoidaan yhtälön 2 jälkimmäinen yhtälö ja ratkaistaan r:n aikaderivaatta.
- Ratkaistaan yhtälön 2 jälkimmäisestä yhtälöstä r.
- Sijoitetaan molemmat yhtälön 2 edelliseen yhtälöön.
Yhtälö 3 |
Lagrangen funktio yhtälölle 3 |
Hamiltonin funktio yhtälölle 3 |
- Hamiltonin funktio ei riipu eksplisiittisesti ajasta, joten se on liikevakio.
- Systeemillä on siis (ääretön määrä) säilyviä suureita riippumatta siitä, että energia ei ole liikevakio.
- Mikäli halutaan käyttää numeerisia menetelmiä liikeyhtälöiden ratkaisuun, voidaan käyttää symplektisiä menetelmiä, joissa nämä liikevakiot säilyttävät arvonsa.
- Mitä tapahtuu kanonisilla muunnoksilla? Voidaanko jollain muunnoksella saavuttaa vielä lisäetua?
- Entä Hamiltonin-Jacobin yhtälö? Voidaanko löytää (järkevästi) koordinaattijärjestelmä, jossa sekä koordinaatti että sitä vastaava impulssi olisivat itse liikevakioita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti